Hiutale on haastanut minut kuvahaasteella. Ja paljonko sitä huimalle tarvitsee?

Eli haaste menee näin:

Mara ja Mantsi pennut täyttävät tänään 1 vuotta. Paljon onnea Tuiskulle Suomeen ja triolle Bulgariaan!

Maran kanssa aloitettiin näyttelyura josta saaliina "mehtämiehen serti" eli H

Jalostuspäivänäyttely 31.1.2010, Sakari Poti

Riistanvärinen keskikokoinen, oikeat mittasuhteet. Kevypiirteinen pää, Runko kovin pehmeässä kunnossa. Hyvät kulmaukset. Hyvä turkki ja häntä. Pitkäaskelinen liike. Rauhallinen luonne.( 62 cm korkea.) H

Leimu pentuineen on siirtyneet väljempiin tiloihin ja pesue onkin kopissa yöt. Sisäaitaus alkoi käydä armottoman pieneksi ja pennut yöllä liian äänekkäiksi joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lämpöisiä karvapalleroita mönkii kopista leikkimään lumeen leikkimään. :)

Tähtöset täyttää tänään 2 vkoa. Virkeitä ja liikkuvia pentuja nämäkin. :)

Leimu alkaa käydä pieneksi pentujensa alla. Ahnaat suut imevät minkä saavat maitoa tulemaan vaikka lisäruokaakin saavat. Pentulaatikon ulkopuolinen elämä alkaa olla ihmeellisen kiinnostavaa vaikkakin hyvin jännittävää.

Minnin pentujen sukupuolijakauma sai uuden käänteen kannusten poiston yhteydessä. Poikia onkin 3 ja tyttöjä 3. :)

Nimet on myös päätetty. Tytöt ovat: Tähtisade, Tähtisumu ja Tähtisilmä. Pojat taasen Tähtitaivas, Tähtimyrsky ja Tähtiyö. Varauslista on elänyt ja yksi narttu ja mahdollisesti yksi uros etsivät vielä kotiaan.

Alla yksittäiskuvat pennuista. Vaalein poskimerkein varustetut pennut ovat tyttöjä ja lopuista en vielä osaa kuvien perustella sanoa kuka on se yksi tyttö..

Minni tekikin säännön vahvistavan poikkeuksen ja pennut syntyivätkin tähtien tuikkiessa eikä lumen tuiskutessa kuin yleensä.. Tänä aamuna siis syntyi Minnin ja Sasun jälkeläiset. 2 urosta ja 4 narttua syntyi. Kaikki tummia riistoja valkein ja ruskein merkein. Emä ja pennut voi hyvin.

Leimun pennut täyttääkin tänään 3 vkoa ja ovat todella isoja aamun uusiin tulokkaisiin verrattuna! Pentujen alettua elämään omaan tahtiin on siirrytty siisteys syistä sanomalehtiin.. Nythän se alkaakin se työläin vaihe.. Yksi tyttö etsii vielä kotia.

Kaikissa vuoden ajoissa on se jokin juttu mikä tekee niistä hyvän. Talvessa parasta on ehdottomasti lumi vaikka lähipiiri onkin toista mieltä. Minusta talvi ei ole edes talvi ellei ole lunta. Pakkanen jos pysyttelee kohtuudella -20 kieppeillä niin se jo riittää talven määritelmään. Talven on nyt parhaillaan tehnyt kauniiksi kuuraiset ja tykkylumiset puut. Kaikki on kuorrutettu niin kauniiksi ja metsässä hiihdellessä on todella hiljaista. Pienet niin täydellisen kauniit lumikiteet kuorruttaa jokaisen puun jokaisen puun täydellisen kauniisti. Ja en voi lakata ihastelematta auringon nousuja ja laskuja jotka ilahduttavat aina uudelleen ja uudelleen. Lisäksi useimmiten juuri silloin kun muuten ei ole oikein hyvä olla.

Minni alkaa olla kohtalaisen pulskassa kunnossa.. Pennut potkivat topakasti joten ahdasta alkaa olla. Nyt vain odotellaan koska on synnytyksen aika.

Pentulaatikon väki alkaa elää Leimun nisän ulkopuolista elämää ja ensimmäinen lisäruoka annoskin on jos lähinnä sotkettu turkkiin. :)

Me mennään metsäsuksilla sinne minne halutaan eikä sinne missä on valmiit urat ja vakavamielinen meininki. Ei ole voiteista ja suksien merkistä niin väliä kun tuolla metsissä lykkii menemään koirien kanssa. Välillä saa kohtuu hurjatkin vauhdit kolmen kanssa..

Minni on nyt mammalomalla ja olemmekin Retun, Tuulin ja Maran kanssa testanneet uudet köydet ensin hiihtäen. Aluksi kaikki on uutta ja ihmeellistä ensin köysien kanssa ja sitten oman paikan kanssa. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa..

Eilen otinkin reen ja kolmikko pääsi kokeilemaan sen vetämistä. Menomatkalla oli jo pieniä etkiä jolloin koko komeus meni ilman kommelluksia eteen päin. Sain trion pysähtymään jalansijoilleen pari kertaa köysien selvittelyn ajaksi ja suunnatkin alkavat sujua paremmin. Joten ihan hyvin alkaa jo sujua meidän valjakkoajelut. :)