Kesä on kauneimmillaan hetken ennen syksyn tuoksujen saapumista. Vaikka työ täyttää tämän kesän suuremmissa määrin on pieniä hetkiä siellä täällä joihin tartuttumalla pääsee kesän kauneuteen kiinni.

Pikavisiitti Kuhmossa ja Kiverrysjärvien maisemissa oli yksi sellainen hetki. Munkkikahvit Lieksan ABC:lla vaihtui termarikahviin ja eväisiin Kiverrysjärvien maisemissa. Ja aivan uskomattoman hienon retken teimmekin Leimun kanssa vyöhykkeen pinnassa! Ilma oli mitä mainioin ja paikka kaunis vesistöineen lukuisien kelopuiden kera. N. 5km:n kierros olikin hieno katkasu puuduttavan ajon välissä. Kyllä kannatti!

Kierroksen keskivaiheilla on laavu jolta johti kahdet pitkokset rantaan. Pikkulinnut olivat seuranamme kahvituokiolla. Lämmin aurinko ja rikkoutumaton luonnon hiljaisuus. Olisipa ollut niin mieli jäädä sinne..

Kirkasvetinen Porojärvi hiekkarantoinen ja pikku kaloineen. Leimu kaahlaili innoissaan viileäntäen itseään. Paljaat varpaat raikastuvat myös kirkkaassa vedessä.

Vaikka Juhannuksen aika menikin tiiviisti töissä niin silti pääsimme kameroiden kanssa ihailemaan keskikesä yötä. Aurinko vaihtaa paikkaa laskematta punaten taivaanrantaa kauniisti. Maisemia Parppeinpirtillä.

Pystyaitaa niittykukkien kera Parppeinvaaralla.

Juhannusaaton auringon säteitä Karpanjärven rannalta kuvattuna. Hetki oli kaunis ja itikoilla kyllästetty..

Kotiutuminen uuteen ympäristöön lukuisine vesistöineen on tuonut uuden rikastuttavan osa-alueen elämäämme. Vesi on hieno ja monella tapaa uusi elementti minulle. Ja eikä niin kovin huono kaiken lisäksi. Rauhaisat soutelut lammilla on saanut Martsankin uimaan luonnostaa. Myös Minni ja Leimu ovat keksineet veden tuomat liikunnan mahdollisuudet ja niinpä uiminen onkin nyt uusi kunnon ylläpitämis keino. On hieno juttu kuinka nyt ei edes helteen katkaise meidän reippailuja! :)

Minni veikeänä saaressa jossa kävimme välillä jaloittelemassa uinnin ohessa. :)

Martsan velipoika Muokko alias Tuisku kävi myös moikkaamassa meitä. Tuiskusta on kasvanut pieni Minnin kopio. Kevyt ja ketterä Tuisku peittosi Martsan mennen tullen ketteryydessä ja nopeudessa sekä piha siisteydessä. Riistavietit ovat alkaneet heräämään ja onpa Tuiskulla ollut jo ensimmäinen lintuhaukun tapainenkin!

Äippä ja poijjat.

Veden tultua elämään uutena elementtinä on myös uudet eläimet kuvattavina. Sorsapoikuekin on nyt kameran tavoitettavissa. Tosin on hienoinen epäily, että tämä pesue on menettänyt vanhempansa. Oli erikoista seurata kuinka pesue karkoitti lokin vihaisella yhteishyökkäyksellä ruoka apajaltaan! Mutta toivotaan tämänkin katraan kasvavan isoiksi kaikesta huolimatta.

Rikkoutuneet siivet eivät estä olemasta kaunis. :)

Kesäinen sää on taas näyttänyt todellisuutensa. Kovin pieneiä hetkiä on aurinkoa ja lämpöä. Mutta nekin pienet hetket nautitaankin sitten täysillä vaikka hiekka rannalla..

Vauhti kolmikko pääsi mukaan lapsien uinti reissulle. Vauhtia ja ääntä riitti ainakin näiden nelijalkaisten osalta..

Äiti ja poika keskustelevat..

Minni on se joka määrää suunnan ja Leimu Martsan kera säätelevät ääntä ja vauhtia perässä.

Välillä on hyvä mennä veten viilentämään oloa.

Martsa ja uudelleen lörähtänyt korva..

Kolmatta kesää oleva kukkapenkki alkaa kasvaa ja kukoistaa. Pieniä projekteja on ympärin pihaa, mutta tästä saa jo nauttia. On Kultatyräkkien kaunein kukoistus.

Sammalleimut kukkivat useissa eri väreissä.

Omenapuutkin ovat alkaneet kukkimaan. Katsotaan onko satoakin luvassa..

Pikainen matka Kainuun kotiseuduille toi rauhaa ja levottomuutta. Kauniit näköalat Vuokatin vaaralta lämmittävät mieltä. Samoin kaukana sinertävät vaarat ja niin tutut lapsuuden kotipaikan näkymät. Levottomuutta herättä kulkijan mieli ja uteliaisuus mitä pohjoisempana onkaan. Viikonloppu on lyhyt, mutta onneksi aikaa on edessäkin päin.

Retun ja Mimmin pentu Moskukin kävi näyttäytymässä. Kylläpä olikin virkeä ja energinen kaveri tämä Mosku poika! Martsa oli hieman kyräileväinen samanikäistä kaveria kohtaan. Pitkä matka ja vieras ympäristö teki tehtääänsä.

Paluumatkalla ajelimme Leimun kanssa Kuhmon ja Lieksan korpimetsien kautta. Suojelualueet takaavat suuret erämaa metsät ja hitaasti ajellen ihailin maisemia ja tunnelmaa. Jonkerinsalon Teljon pysäkille olikin pakko pysähtyä nuuskimaan ukostavaa ilmaa ja luonnon rauhaa.

Kartta opasteineen kutkuttaa uteliaisuutta. Reitit maalla ja joessa kiinnostavat ja vetävät puoleensa. Eihän sitä tiedä milloin..

Jonkerinsalo ja Jongunjoki jäävät taakse palatakseen mieleen uudestaan ja uudestaan..

Näin alkukesästä on tehtävä tutkimusretkiä metsään hanakasti. Eikä vähiten varattavien marjaleimikoiden takia.. ;) Suovillat ovat valkoisena mattona paikka paikoin ja kyllä niitä lakkojakin näyttää tulevan ainakin jollekin suolle.. :)

Työni on siinäkin mielessä mieluisa, että pääsen myös "eräilemään" nuorten kanssa. Pala Patvinsuota tuli tutuksi kierrettyämme Suomujärven ympärin. Jo niin kesäiseksi käynyt ilma käänsi selkänsä juuri ennen kauan sitten kalenteriin merkattua retkeä. Sateet onneksi laantui varsinaiseksi patikka päiväksemme, mutta raju tuuli oli seuranamme.

Aallot velloivat vaatopäinä Suomujärvellä, mutta polun mutkitellessa suurissa metsissä ei ympärillä raivoavasta myrskystä paljoa tiennyt. Järveen laskevien puoro/joki uomien varrella useat majava yhdyskunnat näyttivät asustelevan. Patoja ja pesiä loputtoman urakoinnin kera oli havaittavissa. Rentukat, mustikat, suokukat, lakat ja suopursut kukkivat valtoimenaan. Ellei menneiden päivien kylmät säät veroita satoa niin ainakin mustikoita näytti tulevan polun varrelle runsain määrin.

Mustikankukka meri.. :)

Suomujärven rannat ovat suurimmaksi osaksi hiekkaa. Vaikka ilma oli kolea ja tuulinen oli hiekkaa pakko saada kokeilla myös varpailla. Ihanasti vielä niin kylmä vesi virkistikin varpaita kun kaahlailin hakemaan vettä. Mieleen jäi itämään ajatus kuinka kauniina kesäpäivänä voisi matkata samoille hietikoille kalastamaan, melomaan ja uimaan. Olemaan ja nauttimaan kauniista kansallispuitosta.

Mesi oli uskollisena seuralaisena matkassamme. Viimeisellä tulipaikalla uni voitti maskottimme nopeasti meidän muiden käydessä antoisia keskusteluja. Vaikka osa seurueestamme olikin ensi kertalaisia jopa edes metsässä oli retkemme erittäin antoisa.

Ilma oli meille sopiva patikointiin, tulisteluun ja luonnon havannointiin. Elämän pohtimiseen niin omien valintojen kuin monen muunkin asioiden tiimoilta. Hyvä ruoka, sauna ja lettuset kruunasi päivämme.

Totesimme taasen kuinka kaikille tekisi hyvää välillä väsyä ns oikean fyysisen rasituksen tiimoilta. Kuinka silloin kun keho väsyy mieli tekee töitä tyhjentäen sitä kaikkea ylimääräistä mitä siellä onkaan.

Seuraava aamu valkeni sateisena. Välillä tuli lunta ja välillä vettä. Kotiin paluun aika. Täytyy lähteä, että voi palata. Uudet retket hietikoille helteellä ja keväällä suolle lintutorniin jäävät itämään mieleen. Ensi kerralla uusi pala Patvinsuota. :)

Kohta on kulunut vuosi muutosta ja suuresta muutoksesta. Aluksi juureton, paikaton olo repi ja raastoi. Mikä misä olen? Missä? Ja ennen kaikkea miksi? Kuka ja mikä? Tulossa vai menossa? Loppumassa vai alkamassa? Lukuisat kysymykset voimakkaiden tunteiden kera joista ei pienin ollut pelko tai ikävä kotiseudulle. Ikävä siihen mikä oli jo turvallista ja opittua. Tuttua.

Mutta jossakin syvällä sisimmässä oli koko ajan jokin joka kuiskaili kuinka suunta on oikea. Aika ja paikkakin on oikea. Ei se aina ole helpottanut, mutta silti vain kantanut ja kannatellut näkyvästi tai näkymättömästi. Nyt kun vuosi on kohta kulunut voin nähdä jo kaiken aivan uusin silmin. Se minkä jokin aikaa sitten täytti ikävä ja surukin täyttää nyt ilo, kiinnostuminen ja myös ihastuminen.

Suurin avoimin silmin huomaan katselevani ympärille ja mitä enemmän katson sen enemmän näen kiinnostuen lisää ja lisää. Alan nähdä sellaisia asioita ja paikkoja joita totean pian rakastavani. Paikkoja jonne palaan uudelleen ja uudelleen suunnitellen taas uutta reissua kameran ja koirien kera. On erämaata, rauhaa, perhe, töitä, harrastukset = tyytyväinen, rauhaisa turvallinen olo. :)

Hauet hämmästyttää pienintä. Veneily, kalastelu ja valoisat illat lammen rannalla ovat olleet uutta, mutta myös erittäin antoisaa aikaa. Eikä vähiten niiden suuren suurten kalojen vuoksi.. ;)

Elämä on heijastuksia. Työssäni näen ja koen päivittäen heijastelun ja sen kuinka peilaamme itseämme toisistamme. Kuva jota heijastuksesta näemme tai katsomme on usein rikkonainen ja rumakin. Jos heijastuksen näkee tyynestä ja kirkkaasta on se kokonainen, tarkka, ehjä ja ehdottoman kaunis.

Martsa hetkeä ennen kun korvat nousevat..

Tein työn tiimoilta retken metsään kosken äärelle. Vekaruskoski kuohuineen on omalla tavallaan hyvin rauhoittava ja voimauttava paikka. Omia tuntoja voi peilata kuohuihin ja tyrskyihin. Riippusilta ylityksineen kuvastaa kuinka me kaikki joudumme joskus ylittämään tunteita ja asioita jotka pelottavat. Suvanteet ja pitkokset ovat niitä levon hetkiä kenties kohti helpompaa tai sitten tyrskyisempää. Kuitenkin levänneenä jaksaa ottaa vastaan sen mikä siellä vastassa on.

Eräänä päivänä kaikkea on sopivasti. Silmut orastavan vihreyden kera enteilevät uuden kasvun alkua.

Helatorstain aikaan teimme "Ilomantsi tutuksi" teemalla tutkimus matkailua. Löysimme monen monta hienoa paikkaa näköaloineen ja eläimineen. Varsinkin lintuja näimme erittäin paljon joka on porojen, peurojen ja hirvien jälkeen kiehtova asia.

Ensimmäinen kanootti reissumme vei Mustajoen rauhaisaan ja erämaiseen ympäristöön. Lukuisat linnut asuvat paikalla ja saimme myös nähdä kotkan liitelyn. Martsakin taisi tykätä kanootilla matkustelusta. Touhusi aikansa asettuen sitten lokoisille päiväunille meidän meloessa hiljoksien eteen päin ihaillen sitä kaikkea mitä näimme.

Mökki jossa yövyimme oli rauhaisen vesistön äärellä. Lukuisat vesilinnut, lokit, varikset ja haukat tekivät oman osansa viihtymisemme eteen. Istuimme kauniissa auringon paisteessa pitkät ajat katsellen ja nauttien. Jos ei muuta niin vesikirppuja ja kalojen polskimista oli aina havaittavissa. Löysimme myös kaksi majavan pesää ja parina iltana myös majavat. Pienen majavan läiskytyksen tiimoilta pesästä sukelsi suuri ja tuohtunut majava veneemme luo. Pontevasti polskautellen tämä ilmoitti meidän olevan kutsumattomia vieraita heidän pesänsä luona.

Työn tiimoilta tehty koskenlasku reissu Louhikoskelle tutustutti myös toisenlaiseen lähestymis tapaan luontoon. Ihminen on pieni ja voimaton luonnon voimien keskellä, mutta yhteistyöllä ja hyvillä varusteilla saimme hienon kokemuksen laskiessamme viisi koskea. Suvanto osuuksilla näimme myös lukuisia majavan pesiä ja rakennelmia. Ahkera puurtaja tuo majava kyllä on.

Ehdin jo kaipailla auringonlaskuja. Viime aikoina niitä olen alkanut niitä taas nähdä. Kaunis laskeva aurinko heijastuu tyynestä vedestä henkeä salpaavan kauniisti. Mieleen tulee kaiken tämän viesti: Tervetuloa kotiin! :)

Kevät ja kalat. Uusi käsite muttei mikään aivan huono ajatus. Mielenkiinnolla olenkin seuraillut tätä taitolajia joka kirvoittaa kalastajien suusta toinen toistaan isompia saaliita.

Pieni kalastaja on uskollisesti ja innokkaasti mukana touhuissamme. Talviturkki on pudonnut lampeen ja sätkyttelevä hauki on saanut osakseen ihmetystä ja haukkuakin..

Tämän kesän toiveenani on ollut päästä kuvaamaan majavaa. Ja eräänä tyynenä iltana rysiä tarkastaessamme siinähän se uikin. Lammen äärellä on useampi majavan pesä ja useita yksilöitä on nähty. Ollessamme pesän luona majava ui katsomaan touhujamme ja läiskäytteli vettä. Hitaasti uiden tutkaili tunkeilijoita lähtien sitten toiselle rannalle ruokaa etsimään. Aivan uskomattomia puurtajia on nämä eläimet lukuisine kaadettuine puineen ja kaivettuine ojineen. Ja ei ne pesätkään mitään "sinne päin" hutaistuja ole..

Pääsiäisen aikaan korpit härkki kotkia. Eilen illalla veneillessämme kalasääksi oli saanut kannoilleen korpin joka niin mieluusti olisi halunnut kalan sääksen kynsistä.

"Pojat" keulassa. :)

Ja Martsan korvat jo melkein pystyssä..

Tänä aamuna pennele sitten saikin jonkin mielenkiintoisen tuoksun kuonoonsa. Eipä siinä ymmärrystä paljon tarvitse, mutta etsivä löytää vai miten se nyt meni? No, valkokorvainen jäneshän siinä ihan pennun vieressä oli. Istui ja nousi aivan takavarpailleenkin välillä. Totesi pian olevansa uhattu ja lähtikin laukkaamaan pitkin tietä tullen vielä toisenkin kerran aamuisella lenkillämme lähi etäisyydelle. Utelias pupujussikka.. :)